Maailma on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia maita, kaupunkeja ja kyliä. Käytyäni kurkistamassa niistä muutamiin olen vakuuttunut siitä että minun on tarkoitettu käydä niin monessa paikassa kuin "pienistä" jaloistani ehdin. Voisin kuunnella erilaisia matkakertomuksia tuntitolkulla kyllästymättä koskaan. Mielipuuhaani on tutustua erilaisiin maailmankolkkiin, unelmoida ja suunnitella matkoja niihin. Voisin kuluttaa kaiken vapaa-aikani virtuaaliseikkailemassa niin Vanamon luostarissa kuin aavikolla tai vaikkapa trooppisissa metsissä. Tai Keski-Euroopan kaupunkien kujia koluten...
Krooninen matkakuumeeni alkaa vaivata lähestulkoon heti kun olemme edelliseltä reissulta selvinneet, matkalaukut ovat puretut ja pyykkivuoret pesty. Rakastan surffailla netissä etsien erilaisia lentoreittejä, tutkia eri kansallisuuksien kulttuureita sekä perehtyä nähtävyyksiin. Mikä onkaan hienompaa kun lennot ja hotelli on buukattu, vatsassa on perhosparvi, tarkemmat matka- ja pakkaussuunnitelmat saa aloittaa.
Matkalle lähdön aattona alan kuitenkin hannata. Miksi ihmeessä, siinäpä pulma. Mitä lähtemistä enää arpoa kun laukut ovat pakattu, suunnitelmat tehty ja on aika toteuttaa niitä ihanempia unelmia. Se missä monet muut rakastavat matkalaukun pyörien rullaamista lentokentän asfaltilla, nauttivat lähdön tunnelmasta Starbucksin juoma kädessä, minä panikoin lentoa. Miksi, sitä en osaa selittää. Olen lentomatkustanut viime vuosina enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Nykyään jokainen lento on kuitenkin kokemuksena entistä pahempi. Ei siksi että lento-olosuhteet olisivat olleet lentojen aikana mainittavan huonoja. Tai siksi että terrorismi on tärvellyt niin monta lentoa viime vuosina surullisin seurauksin... Minä vaan pelkään.
Kuitenkin joku sisälläni huutaa reissuun pääsyä niin kovin, jokaista soluani myöten TAHDON nähdä vielä niitä maailman itselleni uusia kolkkia että otan hillittömän pelon uhalla uuden riskin kerta toisensa jälkeen. Tätä lukiessanne jännitän autossa matkalla kohti lentokenttää; tällä kertaa reissumme päämäärä on Italia ja Milano. Toivon meille molempiin suuntiin niitä lentoja joissa en vapise kuin haavan lehti.
Onko teissä Lukijoissani muita lentopelkoisia kroonista matkakuumetta potevia henkilöitä?
<3
Krooninen matkakuumeeni alkaa vaivata lähestulkoon heti kun olemme edelliseltä reissulta selvinneet, matkalaukut ovat puretut ja pyykkivuoret pesty. Rakastan surffailla netissä etsien erilaisia lentoreittejä, tutkia eri kansallisuuksien kulttuureita sekä perehtyä nähtävyyksiin. Mikä onkaan hienompaa kun lennot ja hotelli on buukattu, vatsassa on perhosparvi, tarkemmat matka- ja pakkaussuunnitelmat saa aloittaa.
Matkalle lähdön aattona alan kuitenkin hannata. Miksi ihmeessä, siinäpä pulma. Mitä lähtemistä enää arpoa kun laukut ovat pakattu, suunnitelmat tehty ja on aika toteuttaa niitä ihanempia unelmia. Se missä monet muut rakastavat matkalaukun pyörien rullaamista lentokentän asfaltilla, nauttivat lähdön tunnelmasta Starbucksin juoma kädessä, minä panikoin lentoa. Miksi, sitä en osaa selittää. Olen lentomatkustanut viime vuosina enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Nykyään jokainen lento on kuitenkin kokemuksena entistä pahempi. Ei siksi että lento-olosuhteet olisivat olleet lentojen aikana mainittavan huonoja. Tai siksi että terrorismi on tärvellyt niin monta lentoa viime vuosina surullisin seurauksin... Minä vaan pelkään.
Kuitenkin joku sisälläni huutaa reissuun pääsyä niin kovin, jokaista soluani myöten TAHDON nähdä vielä niitä maailman itselleni uusia kolkkia että otan hillittömän pelon uhalla uuden riskin kerta toisensa jälkeen. Tätä lukiessanne jännitän autossa matkalla kohti lentokenttää; tällä kertaa reissumme päämäärä on Italia ja Milano. Toivon meille molempiin suuntiin niitä lentoja joissa en vapise kuin haavan lehti.
Onko teissä Lukijoissani muita lentopelkoisia kroonista matkakuumetta potevia henkilöitä?
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti