Mukaan lennolle

 

Käsimatkatavaroihini päätyi

 

kalenteri +  kynä

rahapussi

passit

kamerat

aurinkolasit

silmälasit

eloonjäämissetti

puhelin

Olivia

 

Palailen linjoille seuraavan kerran matkakuvien kera,

siihen asti moikka :)

Dubai - Lomavalmisteluja

Viimeiset lomavalmistelut olivat tekeillä viikkoa ennen tämän postauksen ilmestymistä. Kotimme oli kaaoksessa ja kesävaatteet ja - jalkineet olivat hujan hajan pisin pitkin.

 

 Huh, ihanaa lomanodotus oli käsinkosketeltavissa :)

 

Heitin myös hyvästit rakkaalle Karvakuonollemme ja jätimme hänet Mummolaan Isovanhempien hellään huomaan. 

 

 Se oli lomallelähtöä se <3

Lumene - BB

 

Tossuostoksien aikaan nautittiin Mammuttimarkkinoiden ilahduttavista hinnoista. Kuten totuttua, Mammutit altistavat aiemmin sivutettujen kosmetiikkatuotteiden kokeilulle. Sorruin siis jälleen minäkin; mukaan tarttui Lumenen paljon kehuttu BB-voide.

 

Olen jämähtänyt meikkipussiini vakiintuneisiin tuotteisiin. Uskaltaudun harvemmin mukavuusrajojeni ulkopuolelle mitä itselleni uusiin kosmetiikkaan tulee. Olen tehnyt useaan otteeseen hutiostoksia pohjameikkivalmisteissa. Milloin hankitun valmisteen väri onkin kotona väärä, koostumus jotenkin "epämiellyttävä" tai olen saanut allergiaa... Tällä kertaa en joutunut pettymään.

 

Olen käyttänyt BB:tä tuoteselosteen ohjeistuksen mukaan päivävoiteen tapaan. Voide tasoittaa tehokkaasti ihoni virheet ilman maskimaista vaikutelmaa. BB on pitänyt ihon "kuulakkaana" koko päivän ajan. BB:n päälle olen valinnut aamun fiiliksestä (ja kiireestä) riippuen joko meikkipuuteri ja irtopuuterin tai pelkän irtopuuterin. BB ei ole pettänyt vielä pitkänkään päivän aikana <3 Suosittelen siis (tämä ei ole maksettu mainos ;) ).

 

Oletteko Te lukijat koittaneet Lumenen BB:tä?



Lomavalmisteluja - Tossut

Iiks!

Dubain lomamme lähetessä havaitsin vakavaa puutostilaa matkalle mukaan soveltuvissa jalkineissa. Varvassandaalijaoston luottoyksilöt palvelevat vielä tämän matkan ajan, mutta kaipasin matkalle mukaan myös umpinaisempia kenkiä. Tossut, neutraali, lättäpohjafeministikenkäpari; näine kriteereineni lähdin kenkäkaupoille. Toiveissani oli löytää kelpo kenkäpari sovellettavaksi kaikkialle ja kaikkiin matkavaatteisiini yhdistettyinä.

 

Olin onnekas sillä löysin yksinäiset tossut omassa koossani paikallisen Citymarketin kenkäosastolta. Tossut ovat mokkanahkaa ja sisäpohja on nahkaa. Ja ylläripylläri: tossut olivat saaneet oranssin lapun kaverikseen. Näille lomatossuille jäi hintaa kymmenen euron verran!

 

Kas tässä, lomatossut <3

Käsittelin tossut varmuuden vuoksi suoja-aineella. Saas nähdä tuleeko näistä tossuista vielä kenkäparia ensi kesällekin. :)

 

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3



Tangle Teezer

Heräsin vuodenvaihteessa siihen julmaan tosiasiaan että olin tappanut pitkän pätkän kasvatusvaiheessa olevia hiuksiani. Sain ansioni mukaan sillä olin julmalla tavalla käristänyt piikkisuoraa kuontaloani huolettomasti ja suojaamatta suoristusraudalla pitkän tovin. Ja kuten avun tarpeelle ja hiuskriisille tyypillistä on, pelastava Enkelini, pitkäaikainen luottokampaajani oli juuri tuolloin lomalla. Turvauduin välittömässä itkupotkussa ensiavuksi kampaajani kollegan käsiin pelastustoimiin. Hiuksiani lyhennettiin reippaalla kädellä. Olin lopputulokseen tyytyväinen; kuivasta, kuolleesta hiusmassasta päästiin eroon.

 

Hankin mokoman menetyksen yhteydessä aimo arsenaalin jäljelle jäänyttä pituutta pelastavia hoitavia valmisteita. Hoitoaineiden lisäksi oli aika päivittää muitakin hiustuotteita. Tangle Teezer on jo varmaan kaikille tuttu, korvaamaton esine. Omalla kohdallani tämäkin villitys oli ennakkoluuloissani jäänyt hankkimatta. Voiko yksi hiusharja olla muita parempi...

 

Kyllä voi, sanon minä. Hiuslaatuni on melkoisen takkuuntumaton. Jouheni ovat takkuuntumattomuuden vastapainoksi rasittavuuteen saakka sähköiset. Mokoma sähköisyys on oikea talvikauden riesa. Pinkki pelastajani on tehnyt hiusten harjaamisesta mukavaa puuhaa juurikin sähköistämättömällä ominaisuudellaan. Pidän harjasten piikkimäisyydestä; ikään kuin päänahan verenkiertoa elvyttävää vaikutusta olisi harjauksen yhteydessä havaittavissa. Ja ai niin, tarvittaessa Teezer avittaa näyttävyyttä vaativien kampausten tupeerausoperaation teossa  :)

 

 

Olenko viimeinen lajiani Tangle Teezeriin hurahtanut?

Lomalla viimeinkin - Iltapäivä Cafe Salissa

Lomaparhautta on kiireettömät keskipäivän kakkukahvit keskustassa. Rauman parhaimmat kahvitarjoilut saa Cafe Salista, Torin laidalta. Salissa on vietetty aikoinaan ikimuistoisia hetkiä muun muassa ensitreffien merkeissä. Ja ei pidä unohtaa Salin merkitystä Ystävien kohtaamispaikkana; niin monet kahvit on tuolla juotu, suussa sulavat herkut syöty, ilot ja surut jaettu, hyvät naurut naurettu ...

 



 

Cafe Salissa tarjoillaan viikonloppuaamuisin brunssia. Suosittelen, ollaan toimivaksi testattu.

 

Rentouttavaa ihan kohta alkavaa viikonloppua kaikille. <3



Hei me oltiin Jaffoi

Voihan nuo harmaan päivän oranssit auringot, Jaffat!

 

Olen himoinnut jo tovin hedelmä- ja marjasmoothieita ja muita luksusaamiaisen osasia ihanien lifestyleblogien  aamiaispöydistä. Ihailen  heitä jotka ehtivät ja jaksavat (osaavat) loihtia kaikkea ihanaa heti aamulla herättyään. Jopa kahvin keitto on välillä ylivoimaista kaltaiselleni kankealle aamuheräilijälle. Laistan normiaamuina aamiaisen loihtimisesta aikataulun livetessä  käsistä oikeastaan ennen kuin edes nousen vuoteesta. Aamun kiireminuuteilla on vähintäänkin itsesuojeluvaistoa selvitä vain ulos asunnosta ja kiirehtiä töihin ilman ylimääräisiä voimanponnistuksia.

 

Smoothien valmistaminen vaatii kiireisinä aamuina käsittääkseni hieman enemmän (liikaa) ponnisteluja kuin mekaanisin, hieman alkeellisin keinoin valmistettu appelsiinimehu. Löysin jokin aika sitten keittiön kaappien kätköistä lähes käyttämättömäksi jääneestä Tupperware-hankintani, hedelmäpuristimen.

 

Kelta-oranssit kappaleet kasaan, lähikaupasta säkillinen Jaffoja ja tuumasta toimeen:

 

Kahden keskikokoisen Jaffan mehusaldo käsitti noin desin vetoisen mehusaaliin. Olin hankkinut kahden aikuisen aamiaisappelsiinimehutarpeiksi viisi hedelmää. Varaan seuraavalla mehunpuristuskerralla vahingosta viisastuneena reilut raaka-ainevarastot ja nappaan  ostoskoriin kunnollisen Jaffa- varaston.

 

Mehu siis oli HYVÄÄ, paljon tiivistettä parempaa. Nam!

 

Mukavaa loppuviikkoa  :)

 

 

Tuoli

Kirjoittelin jokin aika sitten mieleeni lähtemättömästi jääneestä, tavoittamattomissa olevasta tuolista. Siitä oikeasta tuolirakkaudesta. Mitä kuuluu tuolille ja rakkaudelle nyt?

 

Tuolille kuuluu hyvää sillä noukin mokoman talteen yllättävän vähäisellä vaivalla. Päädyin vuoden ensimmäisen keväisen lauantain kunniaksi paikallisille Makasiineille tiedusteluretkelle. Kysyvä ei tieltä eksy joten tiedustelin suoraan Makasiinien kassalta kuuluuko kotimme liepeillä sijaitseva liiketila aarteineen heidän toimintaansa. Ja kuuluihan se! Pääsin jo samana iltapäivänä tekemään tuttavuutta tulevan tuolini kanssa. Tuoli osoittautui onnekseni kelpo yksilöksi. Ja niinhän siinä sitten kävi että paikallinen Romukeisari on nykyisin tuolini entinen omistaja.

 

Olin suunnitellut sijoittavani tuolin olohuoneeseen aikaisemman hankkimani rautalipaston kaveriksi. Ja siitähän tuo nyt paikkansa sai rujon mööpelin vierestä. Mittasuhteiltaan parivaljakko palvelee arjen tarpeita. Jos nyt jälleen lipsahdin haalimaan rakasta "romua" ympärilleni niin edes perustellusti tällä kertaa. Tarvitsinhan työtuolin ;).

 

Tuolin alkuperää selvitellessäni ilmeni että mitä todennäköisimmin tuoli edustaa  Lahden puukaluston 50-luvun alun tuotantoa. Mikäli nettidokumentteihin on uskominen, vastaavanlainen tuoli on ollut puukaluston tuotannossa muutamana erilaisena versiona. Saman aikakauden vielä vapailla markkinoilla olevissa tuoleissa esiintyy oman tuolini kanssa identtistä istuinosanahkaa. Jostain syystä istuinosan materiaali ei tuollaisenaan lämmitä mieltäni. Ja esteettisyys ennen kaikkea,

 tuolin istuinosan "nahkapäällinen" joutaa vaihtoon jossain kohtaa. Lohenpunaisella ahterinpehmikkeellä mennään  nyt toistaiseksi eteenpäin ja sen verhoilu saa paikan DIY-listan häntäpäästä.

 

Ja ai niin, kysymys kuuluin mitä kuuluu tuolille ja rakkaudelle? No tykkään; rakastan tuolia vieläkin ;)

 

 

 

Kevät on selkeästi saanut aikaan alati kiihtyvää sisustusvimmaa. Olen luvannut itselleni että nyt mennään eteenpäin hetken verran vain näillä nykyisillä mööpeleillä. Ainakin vuosiloman loppuun saakka... Haaveissani nimittäin siintelevät muutamat säilytyskalusteet ja eräs tietty matto ;)

 

Kodin uudistussuunnitelmien parista toivottelen oikein kivaa alkanutta viikkoa! :)



Stereo 8000 in Action

Aloittelimme perjantaina kahden viikon mittaista vuosilomaamme. Juhlistimme loman alkua matkaamalla Turkuun nykyaikana ei niin tavallisilla perjantai-illanviettosuunnitelmilla varustettuina. Viimeinkin SE tapahtui, nimittäin omalta osaltani jo ikisuuden kestänyt klubikeikkatauon katkaisu.

 

 Sanat eivät riitä kuvaamaan illan tunnelmaa ja  Marian ja Anssin huikeaa showta  <3 Muutama kuvatodiste on sentään pokkarille taltioituna illasta. Tässäpä näitä... 

 

 

 

 

 

 



 

 

Vielä ISOISO kiitos Stereo 8000!

 

 Kynä on jäissä ja kuvat vähissä, palailen linjoille kunhan olen taas vireessä :)

Mukavaa, rentouttavaa sunnuntaita kaikille :)

Stereo 8000

Anssi Kasitonni ja Maria Stereo.

He ovat Stereo 8000.

 

 

Kuva lainattu (http://www.soundi.fi/uutiset/anssi-8000-ja-maria-stereo-kuuden-vuoden-tauko-paattyy).

 

 "Punkrock-pariskunta" Stereo 8000 on julkaissut  kuuden vuoden julkaisutauon huipentumaksi helmikuussa 2014 bändin mukaan nimetyn albumin "Stereo 8000".

Uunituore albumi sisältää Sahalahti- garagea:  "kaistapäistä rokkia, punkia sekä lo- fi- popia".

Stereo 8000 levyllä kuullaan "aikaisempaa enemmän energistä, rosoista ja sydämistä kumpuavaa yhteislaulua. Hiomattomat lauluharmoniat, Anssin nerokkaan yksinkertaiset kompit, Marian urut, säröbassoriffit sekä kiero kitarointi ovat muodostuneet meluisan, mutta sovituksellisesti varsin popahtavan räiskimisen ominaispiirteiksi." (lainattu http://www.soundi.fi/uutiset/anssi-8000-ja-maria-stereo-kuuden-vuoden-tauko-paattyy)

 

Stereo 8000 keikalle on nyt mahdollisuus osallistua

14.03. Turussa (Dynamo)
15.03. Tampereella (Telakka)
17.04. Helsingissä (LeBonk).

 

Turku kutsuu allekirjoittanutta perjantaina. En muista koska osallistuin edellisen kerran ihka-aidolle klubikeikalle. Nyt on korkein aika ottaa itseään niskasta kiinni tässä asiassa. Luonnollisestikin eniten innoissani olen siitä että pääsen juuri Marian ja Anssin keikalle <3 Tule jo perjantai!



Tuttuja kotijuttuja ja vähän muutakin

Vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin kultaakin kalliimmat vapaapäivät. Ensimmäisen vapaan, lauantain, sain viettää mukavissa merkeissä. Olin kotona perheen parissa, salapoliisintehtävissä (liittyy siihen aikaisemmin kertomaani tuolirakkauteen) sekä myöhäisellä kahvilaherkuttelulla kera Miehen. Illalla aloin voida jotenkin omituisesti. Nuo voinnin muutokset eivät olleet ainoastaan flunssan oireistoon sopivia vaivoja. Sairastuin ensimmäistä kertaa elämässäni varsin omalla kohdallani harvinaiseen, lähes ainutkertaiseen sairauteen. Ja mikä tuo basilisko sitten olikaan? Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön kun kerran aloitin eli kerrottakoot sitten: minulla on todennäköisesti autokuume! Pyh ja thyi, selkeä miesten sairaus!

 

Koin alkuvuodesta turmiollisen menetyksen. Autoni menehtyi äkillisesti. Autoni surullisesta kohtalosta kertoessani en saanut pelkästään empatiaa osakseni. Lähipiiristäni eräät nostivat tässä kohtaa terävät etusormensa pystyyn ja heristivät niitä nuhtelevaan sävyyn. Etusormea seurasi pienimuotoinen toruloru saatesanoin "mitä minä sanoin siitä öljyn vaihdon tärkeydestä?" ( moi Iskä, uskon Sinua seuraavan ikioman autoni kohdalla).

 

Olen joutunut hautaamaan elämäni aikana kaksi henkilöautoa. Voin ensimmäisen menetyksen yhteydessä olosuhteisiin nähden kohtalaisen hyvin. Nopeahko suruajan läpikäyminen oli tuolloin helpompaa vain sen vuoksi ettei yhtäjaksoinen autoilijan urani ehtinyt saavuttaa puolen vuoden ikää. Taannuin auton ratista fillarin selkään mukisematta.

 

Elämäni on monessa suhteessa onnellista, miellyttävää tai vähintäänkin siedettävää. Auton menetys on kuitenkin tehnyt joiltain osin elämästäni lähestulkoon helvetillistä. Ajelin viimeisimmällä ikiomalla autollani, tällä nyt haudatulla, seitsemän pitkää vuotta. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta auto palveli minua uskollisesti. Auton satunnaisen petturuuden taustalla oli jossain määrin anteeksiannettavia selityksiä kuten jarrujen osien hiipuminen sekä akun ikääntyminen. Nuo viat oli kuitenkin korjattavissa. Nyt, autottomana, omistan kaksi raadollista kyytiä. Apostolinkyydin ja fillarikyydin. Mikäs siinä, pääsen eteenpäin joka tapauksessa, mutta... Julmissa olosuhteissa fillarointi on epäinhimillistä! Minulla on siitä todisteena lauantai-iltana alkanut ja koko sunnuntain jatkunut työmatkapyöräilyn aiheuttama flunssa.

 

Miten sitten torjua jatkossa moista kärsimystä? No, helposti: siihen tarvitaan vain neljä kirjainta. Nimittäin A-U-T-O. Fyysinen flunssa aiheuttaa autokuumetta. Autokuumeen muoto voi olla merkiltään Ford ja malliltaan Ka. Löysin lauantai-iltani iloksi mieltäni ja kukkaroani ilahduttavan Kan. Surkea sunnuntaiaamu paljasti kuitenkin pikku-Kan saaneen jo uuden rakastavan kodin. Tämän tiedon saatuani flunssani paheni usealla pykälällä. En masentunut kuitenkaan lopullisesti vielä tuossa kohtaa. Ripeä nettiautokatsaus paljasti tarjolla olevan toisenkin kelpo yksilön. Mutta... Vedettiin jälleen vesiperä. Menetin kaksi Kata samana päivänä sillä seurauksella että sairastin loppupelissä pahaa flunssantapaista koko sunnuntain.

 

Maanantai. Uusi viikko ja uudet kujeet. Olen selvinnyt viikonlopusta ihmeen kaupalla lähes entiselleni. Sekundäärinen autokuume on lähes hälventynyt. Luovuin jopa entisen autoni kesärenkaista eräässä kaupanteossa. Pois autoasiat silmistä, pois ne mielestä. Siivosin, pyykkäsin ja järjestelin paikkoja hullun lailla aamu- ja keskipäivän. Oli tosin jo aikakin hieman hoitaa kotiaskareita pois päiväjärjestyksestä. Vieraat villakoirat olivat vallanneet kotimme ja pyykkikaapin ovi tarvitsi hieman ronskimman puoleista sulkutekniikkaa runsaan pyykkimäärän taltuttamiseksi sisäänsä. Autokuumetta, sitä viimeistä kitkeäkseni, en rustannut tähän Ka-kollaasia. Nappasin alla olevaan kollaasiin kuvia kodin yksityiskohdista.

 

 

Huomenna se sitten alkaa, nimittäin viimeiset rutistukset töissä ennen kahden viikon mittaista vuosilomaani. Olenkin jo jonkun tovin ollut loman tarpeessa. Ja nyt se sitten alkaa viimeinkin olla käsillä. Ihan uskomatonta, viimeinkin... Aloitamme loman vieton perjantaina erittäin mukavissa, meille ei niin jokapäiväisissä merkeissä. Siitä kirjoittelen toisen kerran, nyt toivottelen kaikille

 

 hyvää alkanutta viikkoa <3



Outfit 8/ 3 -14

Julistan osaltani kevään alkaneeksi, sillä en ole nähnyt enää hetkeen lumikasoja varjoisimmillakaan paikoilla. Ulkolämpötilamittari on esittänyt jo muutamaan otteeseen sääolosuhteiden taittuvan talvesta kevääksi.  Uskaltauduin eilen mittarilukeman rohkaisemana pikaisille asioille kodin lähimaastoon keväisessä asukokonaisuudessa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä että celsiuksen lukema oli todellista ulkolämpötilakokemusta positiivisempi. Länsirannikon hallitseva säätila, kylmä merituuli, muistutti Äidin opeista. Jotenkin niin se meni ettei keväällä tulisi vähentää vaatetusta liian aikaisin. Syksyllä taas voi hieman karaista itseään ja olla pukeutumatta liian topatusti ennen aikojaan... Joka tapauksessa, oli ihanaa pukeutua jo hieman kevyemmin uskollisesti palvelleen talvivaatteiden sijaan.

 

Keväisempää asukokonaisuutta valitessani turvauduin tuttuun ja turvalliseen mustan, harmaan ja valkoisen liittoon. Asukokonaisuuden vieraileva  tähti väreissä oli laukun sininen väri. Olin vajota trenssipulassa  hetkellisesti pieneen takkikriisiin kunnes muistin takavuosina hankkimani valkoisen nahkatakin.  Rakas, patinoitunut takkivanhukseni pääsi jälleen käyttöön <3 Mikäli vanhat merkit yhtään pitävät tänä vuonna paikkansa, tätä takkia tullaan näkemään ylläni keväästä kesään ja jopa pitkälle syksyyn.

 

Jalkinepolitiikassa rohkeimmat ja vilkasverenkiertoisemmat jalat omistavat kanssaihmiset näyttävät

 suosivan jo tennareita. Olen hiljattain ottanut käyttöön loppuvuodesta 2013 hankkimani biker bootsit. Toistaiseksi pitäydyn joko bikereissa tai vastaavissa, "pohjallisissa" kengissä puhtaasti mukavuussyistä. Ja niin siis tein eilenkin tavoistani poikkeamatta. Vaikka kylmä kiusaisi vähän vaatekerran vuoksi koko ruumista niin pahiten se rankaisee varpaita ;) Tennarikelit antavat omalla kohdallani odotuttaa itseään, sen verran kylmänarat omat varpaani ovat.

 

Mitäs sanotte, joko olisi aika laittaa talvivaatteet ja -kengät vintille tehden tilaan kevätjutuille?

 

- takki Karrax;

farkut ja laukku Lindex;

teeppari, aurinkolasit, käsineet ja kaulahuivi H&M;

neule Benetton;

biker boots  Shoe Shi Bar -



Vapaapäivä

Ihana vapaapäivä! Aurinko paistaa ja joka paikka kylpee valossa. Sain aamiaistarjoilun kera kahvin vuoteeseen kiireettömän aamun alkajaisiksi. Ihana, kultainen Mies tietää miten kankea heräilijä olen ja toimittaa ilahduttavan usein kahvit  ylösnousun avittajaksi. <3 Kahvitoimitus takaa Miehelle melko varmaa koiralenkkiseuraa. Ja niin me sitten tallusteltiin koiralenkki ihanassa kevätauringossa. Meilläpäin kadut on siivottu hiekoituskivistä ja pihamaille on ilmaantunut ulkokalusteita sekä söpösiä asetelmia.

 

 

 

 

Ja mitä teinkään jälleen kerran koiranulkoilutuksen lomassa? No ihastelin jotain mikä olisi ihan pakko saada. Tänään olin jopa niin julkea että koetin taltioida tätä pakkomiellettäni tänne siitä kertoakseni. Olen etsinyt muutaman vuoden ajan salonkikelpoista työtuolia kirjoituslipasto kaveriksi. Jokin aika sitten löysin sen oikean Tuolin. Tuoli ei tosin vielä tiedä olevansa tuolirakkauteni kohde. Meitä erottaa toistaiseksi likainen myymälähuoneiston ikkunanlasi. Lasiin on kohta porautunut reikä tuolin suuntaan kohdistetuilla palavilla katseilla. Reiän alapuolelle ikkunaan on painautunut nenän kuva. Olen käynyt katsomassa tuolia päivittäin usean viikon ajan. Kuulostaa ehkä omituiselta miksen olen tehnyt vielä mitään hankkiakseni tuolia, mutta... Liiketila jossa tuoli majailee on 24 H/ 7 pimeä.  Havaittavissa ei ole minkäänlaisia elon merkkejä! Ei mitään informaatiota missään kuka on myymälään ilmaantuneiden tavaroiden haltija tai niiden myynnistä vastuussa oleva henkilö. Selkeästi on aistittavissa merkkejä siitä että jollakulla on ollut ajatuksena perustaa tuohon liiketilaan pientä second hand- myymälää. Homma on jostain syystä vain jäänyt vaiheeseen. Tänään, TÄNÄÄN, teen jotain konkreettista tuolin hankintaan liittyen. Pitäkäähän peukkuja asian etenemisen hyväksi :)

 

 

Ai juu, koiranulkoilutuksen kulinaristisista nautinnoista parhautta on Miehen taskusta löytyvät Halvan Vanhat Autot (tämä ei ole mainoslinkki, makeissuositus kylläkin). Nam!

 

Kivaa viikonloppua kaikille! <3

DIY - lankamaisia juttuja

Lasipurkin villapaita on joulun aikaan toteutettu projekti. Purkki on kätkenyt sisälleen mitä milloinkin; paperipäällysteisiä suklaakaramelleja, tuikkukynttilän ja jopa sitä ei toivottua, pikaisesti pois silmistä korjattua kodin pikkusilppua. Purkin somiste on jäänyt  vaille päivitystä;  kulkusen voisi alkaneen kevään kunniaksi jo poistaa? Ehkäpä niin, tai mitä jos pukisi purkin vaihteeksi kesävermeisiin? ;)

 

Perjantaiaamun tavoitteena on jatkaa lankamaisten DIY-askareitten parissa. Viimeistelen nimittäin pienen pientä projektia vastasyntyneelle TyttöVauvalle! <3

 

Mukavaa, rentouttavaa alkavaa viikonloppua :)

Kaupunkikierroksen saldo

Harhaanjohtavalla otsikolla aloitetaan. Kolusin kaupungin kaikki perusvaatetta myyvät kaupat eilen jääden maximekoitta ja nuoren Miehen housuitta. Mikä meni pieleen pahiten on kaiketi se että kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet. Maxit ja housujenkaltaiset ovat joko "so last season" tai vasta tulon päällä. Ja ne aletarjonnat olivat käyneet kovasti vähiin jopa viimeisten talvikummajaisten osalta. Kaupoissa oli toki tarjolla monta muuta kiinnostavaa juttua, mutta olin päättänyt pitäytyä todellisten tarpeitten hankinnassa impulssiostosten sijaan.

 

Kotiuduin kaupungilta siis tyhjin käsin kierrettyäni petturikaupat.  Kävin käsiksi kesävaatearsenaaliini kartoittaakseni matkavaatevaraston todellista tilannetta. Pahin harmini muuttui lieväksi omahyväisyydeksi havaittuani ettei vaatevarastoni ihan kokonaan inflaatiosta kärsinytkään. Mukaan  matkalle lähtee "vanhoja", kelvollisia yksilöitä. Todellisia sotaratsuja siis. Ja miksi nyt näin paniikissa olen ollut näistä lomavaatteista: siksi, koska me mennään lomalle Dubaihin. Kaiken suuruudenhulluuden paratiisiin, auringonpaisteeseen ja unelmieni kohteeseen. Turisteina vieraan kulttuurin kohteessa on kohteliasta huomioida paikalliset tavat. Ja Arabiemiraateissahan toivottavaa olisi pukeutua säädyllisesti peittäen olkapäät sekä polvet. Mutta mitä tehdä olkapää- ja polvipukeutumisen kanssa... Kunhan jokaisessa asukokonaisuudessa saan polvet peitettyä, niin eiköhä olkapääongelman saa ratkaistua viimeistään jollakin hartiahuivintapaisella.

 

 Vaikea uskoa etteikö paikanpäältä irtoaisi muutama kolttu hankittavaksi asti, mutta joihinkin riepuihin sonnustautuneina niitäkin on lähdettävä metsästämään ;) Ja mitä matkalle sitten lähtee mukaan, tässäpä siitä jo hieman esimakua :)

 

 

Todennäköisesti tulen muuttamaan vielä moneen otteeseen matkapuvustoani, mutta hyvin suunniteltuhan oli puoliksi tehty? Miellän matkapuvuston suunnittelun lähes yhtä tärkeäksi asiaksi kuin itse matkakohteeseen perehtymisen. Esivalmistelujen aloittaminen hyvissä ajoin vähentää viime hetken pakkauspaniikkia.

 

Kuinka tarkkaan Te Lukijat pohditte matkalle mukaan otettavia asukokonaisuuksia? Aloitatteko matkavalmistelut hyvissä ajoin tai jääkö ne lähdön aattoon? :)

Kuinka sitten kävikään...

... mun kameraseuran kokoukseen osallistumisen kanssa? No, piinaava päänsärky laskeutui ylleni jo puolessavälissä eilistä työpäivää. Töitten jälkeen olin sopinut lisäksi Tyttären kanssa tapaamisen kaupungille passiasioitten puitteissa. Työ- ja passiasiat oli hoidettava, lisäksi vielä Koira, kaupassakäynti ja päivällisruoka. Huh, sanon minä. Huonossa hapessa rutiinit tökkivät ja hyvä jos ne mokomat ylipäänsä saan suoritettua. Pakolliset velvoitteet selvitettyäni rojahdin ibuprofeeni kurkussa vaakatasoon heittääkseni hyvästit päänsärkyriivaajalle. Paha mainitkoon ettei pääntauti lähtenyt pois koko illan aikana. Niin jäi väliin hurjasti odottamani kameraseuran kokoontuminen. Olen mukana ensi kerralla sitten paremmalla onnella ja parhaimmassa mahdollisessa voinnissa. Vanha sanonta, "mikä pahan tappaisi", on edelleen voimassa...

 

Tänään tiistaina vietän vapaapäivää kera Koiran. Aamulenkki on takanapäin, ulospääsyanelukatse on nähtävillä ylläesiintyvässä kuvassa. Eilisen passiasian hoitaminen jatkuu edelleen (!). Pirut mielessäni ajattelin vielä kurkistaa alen viimeisimmät hinnat paikallistarjonnasta. Ihan huippua olisi jos sattuisin löytämään itselleni sekä perheen nuorelle Neidille maximekot. Nuorisojaoston Vanhimmalle nappaisin mukaani mielelläni polvet peittävät salonkikelpoiset kepeät kesähousut. Matkajärjestelyt alkavat olla käynnissä siis. Tule jo parahin loma!

 

 

Näissä suunnitelmissa käynnistelen tiistaita.

Mitä Teillä Lukijoilla on suunnitteilla tälle päivälle?

 

Parasta tiistaita Kaikille <3

Valokuvauskurssin seuraukset

Pitkäaikainen haaveeni digijärjestelmäkamerasta konkretisoitui jouluaattona 2013. Sain ennalta-arvaamatta joululahjaksi Mieheltä Canonin 1100D:n (kiitokset vielä ihan parhaasta lahjasta  <3 ). Ennen järkkäriä olen räpsinyt kuvia pienellä, rakkaalla, punaisella pokkarillani, niinikään Canonin sellaisella. Järjestelmäkamerani ominaisuudet ovat pikkuhiljaa alkaneet valjeta minulle lukuisien yritys- erehdys- otosten seurauksena. Kameran mukana seuranneen ohjekirjasen avulla olen päässyt hieman jyvälle kameran ominaisuuksista. Tuoreena kameranomistajana saan myös kiittää erästä varsin taitavaa valokuvaajaa sekä kollegaani, joka pikaperehdytti minua uuden kamerani saloihin. Uuden kameran saatuani tein myös päätöksen valokuvauskurssille osallistumisesta.
 

Asuinpaikkakunnallani järjestetään valokuvauskursseja muun muassa paikallisessa kansalaisopistossa. Opiston kurssitarjonta suosi minua ja kevätlukukauden kurssitarjonta sisälsi valokuvauksen perusteita käsittävän opintojakson. Osaltani kurssi- ilmoittautumisen kanssa kävi hieman hullusti sillä ilmottautumisen ajankohtana nukuin (!) hyviä päiväunia. Havahduin unilta hereille tunnin myöhässä ilmottautumisesta. Pahaksi onnekseni kurssi oli ehtinyt täyttyä ja lunastin viidennen varasijan perutustapausten varalta. Olin tuolloin hyvin närkästynyt itselleni ja harmistunut hyvistä päiväunilahjoistani.

 

Onni onnettomuudessa kaikesta huolimatta, sillä en ollut suinkaan ainoa joka jäi vaille kurssipaikkaa. Meitä myöhäisiä ilmoittautujia oli hieman isompi kourallinen; juuri sen verran että valokuvauksen peruskursseja järjestettiin kahdelle ryhmälle. Voi sitä riemua kun sain tiedon kurssille pääsystä! Kurssi sisälsi kolme neljän tunnin mittaista tapaamiskertaa. Kaikki tapaamiset ovat olleet varsin antoisia ja kovin hyödyllisiä uuden kamerani käyttöönoton aloitusvaiheessa. Tein kurssin aikana myös päätöksen liittyä täkäläiseen kameraseuraan. Ensimmäinen kameraseuran kokoontumiskertani on huomenna. Tavoitteenani on osallistua mahdollisimman moneen seuran koulutustilaisuuteen kehittääkseni kamerankäsittely- ja kuvaustaitojani.

 

 

Valokuvaaminen on erittäin kiitollinen harrastus epäsäännöllistä työtä tekevälle henkilölle. Kamera kulkee mukana kätevästi melkein kaikkialle ja kuvattavaa on rajattomasti. Olen kantanut kameraa mukanani valehtelematta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta koko alkuvuoden. Ihan varan vuoksikin, jos vaikka yllättäen kohdalle sattuu jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Vaikuttaa uhkaavasti siltä että olen saanut valokuvauskärpäsen pureman ;)

 

 

Millaisia kameroita Teillä siellä ruudun toisella puolella on? Oletteko osallistuneet valokuvauskursseille ja kuulutteko kenties valokuvaus- tai kameraseuraan?

 

Mukavaa ihan pian alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

Kuulumisia

Hei vaan pitkästä aikaa! Ja samalla pahoittelut pienimuotoisesta laiskottelusta blogin päivittämisen suhteen. Helmikuun loppupuoli aiheutti kiireillään enemmän ja vähemmän tehokkaasti puuhaa kodin, työn ja sosiaalisen elämän saralla jättäen kuvaamisen ja kirjoittelun luvattomasti takaa-alalle. Erittäin harmillista sinänsä mokoma taukoilu, sillä pitkittyneen postaustauon katkaiseminen nostaa jostain syystä kynnystä kirjoittamisen aloittamiselle. Lisäksi kuvien pikselit eivät tunnu tottelevan halutulla tavalla, lieneekö siinä vika kuvaajassa... ;)

 

Leppoisan lauantain kunniaksi nautimme aamukahvit vuoteessa. Luksusta sanon minä, tuo aamukahvin nauttiminen kaikessa rauhassa siis. Verrattaessa vapaapäivien aamuja torkuttamisen riivaamiin varhaisiin työaamujen herätyksiin on mitä toivottavinta olla ryntäilemättä kiireen kaupalla päivään silloin kun pakottavaa tarvetta ei ole. Tänään on ohjelmassa pikaista kaupunkiasioitten hoitamista sekä valokuvauskurssin viimeistä kokoontumiskertaa.  Ja ai niin, Miehen Äiti on luvannut tarjoilla lauantain kunniaksi luonaan kahvit kera herkkujen. Nam :)

 

 

 

 

 Olen saanut alkuviikolla mukavia uutisia liittyen aikaisemmin kertomiini lomasuunnitelmiimme. Vietämme nimittäin haaveilemaani koko perheen lomaa maaliskuun loppupuolella viikon verran! Edellisestä perheen kesken vietetystä lomaviikosta on vierähtänyt jo reilun vuoden verran joten olen tulevasta lomasta enemmän kuin innoissani. Viime vuonna vietimme lomaa Gran Canarialla Playa Tauriton laaksossa sijaitsevassa lomakylässä. Tulevan loman varalle on luvassa meille ihan totutusta poikkeavaa lomaohjelmaa jota jo suunnittelen kovalla tohinalla. Palaan lomasuunnitelmiin tarkemmin lähempänä loman ajankohtaa, joten niistä sitten lisää tuonnempana.

 

Miten Teidän Lukijoiden viikonloppu on alkanut? :)