... nimittäin pääsykokeet! Meni syteen taikka saveen, yritetty on. Ja yrittänyttähän ei laiteta ;) Edessä on siis luvassa jänniä aikoja valintakoevastausten tuloksia odotellessa. Yhteenvetona kerrottakoon pääsykoeprojektista vielä sen verran että opiskelupaikan saaminen olisi tämänhetkisten ammatillisten unelmieni täyttymys. Mikäli opiskelupaikkaa en lunasta ja haaveet ehkä hieman siirtyvät, niin silläkin asialla on sitten varmasti joku merkitys?
Toinen asia jonka toivon olevan ohitse, on toiseen lapsistani kohdistuneen some- kiusaamisen. Sain eilen tiedokseni aivan yllättäen lastani koskevaa sosiaalisessa mediassa tapahtunutta kiusaamista. Kiusaaminen käsitti ilkeää nimittelyä sekä ala-arvoista kielenkäyttöä sisältävää sananvaihtoa. Eilinen ilta vietettiin melkoisen apeassa tunnelmassa lasta lohduttaessa sekä tilanteeseen ratkaisua pohdittaessa. Saimme onneksemme heti tänään apua tähän ikävään tilanteeseen lapsen luokanvalvojalta sekä koulun rehtorilta. Tältä erää asianomaiset ovat sovittaneet välinsä ja toivon sydämestäni että tämä on nyt loppuun käsitelty asia.
Olen pohdiskellut kiusaamisen vuosikymmenien aikana muuttuneita muotoja. Omassa lapsuudessani/ nuoruudessani kiusaamisen keinot olivat lähinnä kasvotusten esitettävät solvaukset ja selän takana puhuminen (henkisen väkivallan keinot), ilkivalta tai suoranainen fyysinen väkivalta (satunnaista, harvinaista). Uskon kiusaamisen muuttuneen moninkertaisesti raadollisemmaksi sosiaalisen median ollessa jokaisen ulottuvilla. Anonyymina on helppo huudella kauheuksia suuntaan jos toiseenkin lainkaan välittämättä siitä että jotakuta ne huutelut saattaa pahastikin satuttaa.
Miten sitten pomminvarmasti suojella jälkikasvua kiusaamiselta? - Ei mitenkään. Lapsen/ nuoren käytöstä on vaikeaa kontrolloida erilaisissa nettifoorumeissa heidän asioidessaan niissä esim. omista puhelimistaan. Kullanmurusten 24h/ 7 kontrollointi ei mielestäni kuulu enää tässä vaiheessa (nuorisojaosto on iältään 12- 14- vuotta ) vanhemman rooliin täystyöllistävänä holhousmenetelmänä. Toki meillä on säännöt joita noudatetaan sekä rajat menemiselle ja tekemiselle, mutta murusten jokaisesta liikkeestä ei enää kykene olemaan selvillä. Kunpa silti voisin keksiä vedenpitävän keinon jonka avulla voisin suodattaa lapset kaiken pahan ulottumattomilta. Ja siten välttää heidät tulevaisuuden itkupotkuilta ja kasvukivuilta...
Vaikka viikko työntäyteisyydellään leipätyön, kotimurheitten ja pääsykoeräpiköinnin parissa aiheutti harmaita hiuksia, niin säät ovat suosineet parhaalla mahdollisella tavalla. Toivotaan että aurinkoa vielä piisaa pitkään. Aurinkoista, rentouttavaa viikonloppua toivottaen
- Johanna -
P.s Ne Milano-aiheiset materiaalit... Ne ovat niin tulossa. Hetken kun vielä maltatte... ;)
Ja niin, kuvissa on asua viime viikonlopulta; meinasi mokoma unohtua arkistojen kätköihin.
kengät, toppi ja jakku H&M/
neule Benetton/ aurinkolasit Seppälä
housut Lindex/ laukku DKNY.
