Olen pätkätyöläinen. Mitä se on tarkoittanut kohdallani?
Työntekoni on ollut jaksoa siellä, toista täällä. Työnantajani tosin on ollut jo pitkään sama; työyksikköni on vaihtunut tarpeen mukaan. Olen opetellut ja omaksunut kunkin työyksikköni työmenetelmät ja -toimintatavat. Olen sopeutunut (tai ainakin yrittänyt ja tehnyt siinä parhaani)kulloisenkin työyksikön sisäisen hierarkiaan ja koittanut lunastaa paikkaani niissä.
Pätkätyöläisyys. Mitä se sitten on ollut minulle henkilökohtaisena kokemuksena?
Pätkätyöläisenä oleminen on ollut alituista selviytymistä. Olen kokenut, että työtä on täytynyt tehdä tehokkaammin ja paremmin kuin vakituisten työntekijöiden. Mikäli osoitan innovatiivisuutta tai halukkuutta työn kehittämiseen, se jätetään huomiotta koska olen pätkätyöläinen. Eihän pätkätyöläinen mitään tiedä...
Monipuolista työkokemustani ei arvosteta; pitäisi olla keskittynyt vain kulloinkin työn alla olevaan erikoisosaamiseen. Monipuolinen työhistoriani on rasite. En kelpaa työyksiköissäni minkään vastuualueen hoitajaksi pätkätyöläisyyteni vuoksi; en silloinkaan kun muita halukkaita ei ole.
Kouluttautumisen mahdollisuutta ei tarjota; räikeimmillään olen jäänyt paitsi koko ammattikunnalle valtakunnallisesti pakollisista koulutuksista. Säästetään; pätkätyöläisen ei tarvitse koulutuksiin osallistua. Muistan erään kerran kun sain osallistua loppuvuodesta erääseen videoavusteiseen koulutukseen. Tälläkin kertaa tosin vain siltä osin kun koulutus ajoittui vapaa-ajalleni; koulutus jäi tuolloin osaltani kesken koska työvuoro alkoi kesken koulutuksen.
Työyhteisön yhteiseen työkykyä edistävään toimintaan ei tarvitse osallistua; pätkätyöläinen tekee työt vakituisen henkilökunnan virkistäydyttyä. Sama koskee viikonloppuja, kausijuhlia ja muita kissanristiäisiä; pätkätyöläinen tehköön kiitollisena työtään niin kauan kuin hänellä sitä on.
Oman asunnon ostopäätöstä oli pankinkin aikoinaan harkittava tarkkaan; pätkätyöläisen maksukyvyn kanssa kun on vähän niin ja näin. Lasten ja omien perustarpeitten hankintaa on harkittava tarkkaan; mahdollinen työttömyys on otettava huomioon joka päätöksessä. Epävarmuus tulevasta ja omasta jaksamisesta on läsnä koko ajan.
Mediassa puhutaan massairtisanomisista ja työttömyysuhanalaisia henkilöitä haastatellaan. Kysytään mirjapyyköt "miltä susta nyt tuntuu...? Pätkätyöntekijälle työsuhteen loppuminen on arkipäivää, mutta ei heitä tosiaankaan haastatella televisiossa!
Vanhemmat ikäpolvet ovat tottuneet hyvään ja turvalliseen, eläkepäiviin asti jatkuvaan uraan. Miten on nykyään? Nuoremmat sukupolvet joutuvat pinnistelemään ja ponnistelemaan selviytyäkseen. Nykyisin keskustellaan siitä miten työuria pidennetään loppupäästä ja työttömyysetuuksia leikataan. Kuka näitä ajatuksia ideoi ja kehittelee eteenpäin? Ymmärtääkseni puikoissa ovat ne henkilöt, jotka eivät itse ole päivääkään olleet työttömänä.
Määräaikaisuudelle pitää olla aina peruste. Mietin vain kuka kasvavien työttömyyslukujen varjossa uskaltaa lähteä peräämään työnantajalta perusteluita jatkuvien pätkien laillisuutta? Voi olla nopeasti niin ettei pätkätyöläisellä enää kauaa ole sitä kysymyshetkellä ollutta työpaikkaakaan mihin mennä.
Asemassani olen havainnut että on osoitettava jatkuvasti työnantajalle, että olen hyvä työntekijä. Näin siksi että ansaitsisin paikkani ja seuraavan pätkän. Olen sentään ollut onnekas siinä mielessä että olen tehnyt pätkien täytteisen työurani ajan yhtäjaksoisesti työtä.
Anteeksi ja kiitos. Oli pakko kirjoittaa tämä; tulevaisuus pelottaa ja minun on paha olla.
