Tavallinen tiistai. Tai oliko sittenkään...

Tiistai. Oikeastaan omalla kohdallani on tynkäviikonlopun loppumetrit menossa. Aloitin viikonloppuni sunnuntailta iltapäivällä jatkaen sitä tähän "maanantaihini" puoleen päivään saakka. Vuorotyön ihanuus ja kamaluus... Aina töissä silloin kun muut ei... Nuorisoväki starttasi hetki sitten opinahjoonsa, mies puolestaan käänsi auton nokan kohti etelän eläviä  jo kukon laulun aikaan. Mikäs tässä siis olisi ollessa, kaksin koiran kanssa kotona... Totuus ei suinkaan ole ihan yhtä leppoisa. Tekemättömät kouluaskareet muistuttavat itsestään tuossa vieressä aiheisiin liittyvinä kirjapinoina sekä koti- ja pyykkihuoltokin kaipaisi aktiivista osallistujaa kimppuunsa. Saamattomuus. Onko tämä nyt sitä mainostettua syysmasennusta. Ehkä. Tai sittenkin mielellään ei?

Listaan pieneen siniseen ruutuvihkoon aiheita joista olen ajatellut kirjoittaa täällä blogissa silloin kun en oikeastaan välittäisi kertoa ihan reaaliaikaisista asioista ja fiiliksistä, tekemättömistä töistä ja alavireisestä syysaamusta. Nyt on aika sivuta lyhyesti yhtä itselleni rakasta aihetta. Arvatkaas mitä? No koiraamme tietenkin. Kaapo, Kassu, Manolito, Camilo...  Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Niin on käynyt nimiasiassa tässäkin tapauksessa. Miksi sitten kirjoitan juuri tänään Kaaposta. No siksi, että viisi vuotta sitten saimme ikioman koiran, Kaapon, kotiin Espanjasta! Voi sitä jännityksen määrää kun odotimme Kaapon lentoa laskeutuvaksi ja Malagasta matkaavia koiria laskeutuvaksi Helsinki- Vantaalle. Ja entäs sitten SE tunne kun saimme Kaapon omaksemme... Ihana, rakas Kaapo. Tänään olemme koluneet yhteisiä polkuja viisi vuotta ja tulkoot vielä monen monta vuotta koluttavaksi <3 Kaikki nämä koiramaiset vuodet ovat olleet maineensa arvoiset: koira on ihmisen paras ystävä.

 

 

Mahtaisikohan olla paikallaan kirjoittaa ikioma postaus Kaapon taustoista? Siitä, miksi valintani oli adoptiokoira ja miten prosessi hakijasta koiranomistajasta eteni? Mitäs sanotte?

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Outfit 22/ 10 2014 ja päivän pohdintoja

Itku ja hampaitten kiristys! Viime päivät ovat muistuttaneet sisällöllään taas tulevaisuuden epävarmuudesta. Niistä asioista, joihin ei kovalla panostamisellakaan tunnu itsellä olevan vaikutusvaltaa... Vuosi 2014 näyttää toistavan samaa kaavaa kuin edeltävät vuodet. Vuosien pahimmat "pommit" putoaa eteen aina loppuvuoden kuukausina. Yt:t ja töitten "uudelleenorganisoinnit"... Nyt kun hyppään muistoissani pikakelauksella taaksepäin ja käyn  läpi takavuosia, en yhtään ihmettele miksi olen kokenut syksyn ja alkutalven vuoden raskaimmaksi ajaksi. Tervetuloa rauhaisa joulun ajan odotus ;)

 

Viime päivien pahimpien uutisten kevennykseksi käytiin nappaamassa keskiviikkona arkiset asukuvat; ne harkitsemattomat ja hyvinkin todenmukaiset. Asukokonaisuus muodostuu tämän hetken suosikkiartikkeleistani. Syksyn suosikeikseni ovat nousseet harmaa DIY- "juoppopipo", muhkea villahuivi sekä boyfriend- henkiset farkut. Toukokuun Milanon reissulta nappasin mukaani matkalaukkuun vaalean harmaat desertit. Epäilin tuolloin vielä seitinohuesti tuleeko popoille käyttöä. Epäilin käyttöönottoa ihan turhaan; olen huomannut valitsevani nuo karut ja jossain määrin rumat kengät kerta toisensa jälkeen erilaisiin asukokonaisuuksiin.

 

 

Paita ja Farkut/ Lindex

Takki ja Resertit/ Benetton, Sukat Tommy Hilfiger

Huivi/ Acne, Käsineet/ H&M, Pipo/ DIY Novita Seitsemän veljestä

Laukku/ Tiger of Sweden

 

Mitä mieltä olette asusta, syyshitti vai totaalinen arjen huti? ;)

 

Jos nyt viimepäivät ovat olleet stressaavia, niin onhan minulla jotain hyvääkin kerrottavaa. Nuorisoväki viettää ansaittua syyslomaansa. Opinnäytetyöni  toteutuminen on selkiytymässä entisestään. Olen saanut apurahan marraskuussa toteutettavaan Irlannin opintomatkaan. Ja niin, olen nauttinut rentouttavista hetkistä perheen parissa... :)

 

Hei jee, mitäköhän teille lukijoilleni kuuluu?

 

Mukavaa ja rentouttavaa ihan kohta alkavaa viikonloppua kaikille <3

 

P.s Kurkistus kameran taakse täältä.



Arjen iloja

Ilmoja piteli pitkään syyskuulle ennen kuin kelit kylmeni. Vaikka kesäiset, lämpimät ja aurinkoiset päivät olivatkin kovasti mieleeni, en kiistä ettenkö jo hieman odotellut syksyä alkavaksi. Lieneekö syksyn odotuksena takana ollut omien sekä nuorison opintojen alkaminen, arjen paluu "ruotuun" sekä päätös aloittaa mieluinen harrastus uudelleen. Syyskuun lapsena pidän myös ruskasta, maahan pudonneista värikkäistä lehdistä ja no, myöskin kirpeästä syysilmasta.

 

 Tunnettuna vilukissana syksyisiä suosikkiasioitani ovat lämpimät villavaatteet. Oikeastaan villa vaatteissa on viilenevissä sääolosuhteissa eloonjäämisen edellytys. Tunnustettakoot tässä kohtaa että olen käynyt jo elokuun puolessa välissä tutkimassa lankaosastojen tarjoamia syksyn uutuuslankoja villaiset DIY- projektit mielessäni. Olen tehnyt tavoistani poiketen vasta (!) yhden lankakerähankinnan. Tavatonta sinänsä, sillä minulle tyypillistä on tässä kohtaa olla jo jos jonkin väristä ja -laatuista lankakerää rikkaampi. Olen luvannut itselleni etten hanki uusia lankoja ennen vanhan varastoni huvetessa loppuun (lue aiemmin aloitettujen projektien valmistuttua). Hankkimastani langasta muovaantui pipo. Vaikka omia lupauksiani rikkoen pipon materiaalin (Novita, Seitsemän veljestä) hankin ja sen valmistin, en voi kiistää etteikö tuo pieni villakapistus hieman karusta ulkonäöstä huolimatta minua arjessa ilahduta :)

 

 

Arkeani on piristänyt toinenkin harmaa villainen hankinta. Tällä kertaa kyseessä on muhkea Canada- villahuivi Acnelta.  Pitkän harkinnan päätteeksi laitoin huivin tilaukseen ja jäin odottamaan oliko tuo kulttituotteenakin tunnetta villaihanuus maineensa arvoinen. Ja joo, olihan se. Olen hankintaani erittäin tyytyväinen; mikäli jossain kohtaa alan haikailla huivivaraston täydennystä voi olla, että päädyn hankkimaan toisen Canadan erissä värissä tuon harmaan rinnalle. Harmaa huivi on ehtinyt vilahtaa jo asukuvissakin täällä.

 

 

Olen asettanut loppukesän hankinnat, nude- mustat, vankkarakenteisemmat korolliset avokkaat esille. Ihan vain siksi, että ihastuin näihin yksilöihin.  Ja esille asettelin  nuo ihan siksikin, että muistaisin tilanteen tullen hyödyntäväni näitä vaikkapa lähtiessä tilaisuuksiin jossa ei pienien autosta sisätiloihin siirtymisten lisäksi ulkoilla.

 

 

Löysin vapaapäivien pieneksi iloksi ihanan nude- lakan helmiäisen sävyllä sekä geeli- efektillä varustettuna. Loistavaa; nyt saa helposti ja nopeasti lakkaamattomia kynsiä huolitellumman ilmeen. Ja mikä parasta, pieni lakan rapistuminen ei hypi silmille. En ymmärrä, miten löysin nude- lakat vasta nyt? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)

 

Muita syysarjen iloja on olleet herkkusuun harvinaiset kiireettömät kahvi- muffinssi-hetket kera koiruuden :)



 

Kivaa loppuviikkoa kaikille; muistakaa pukeutua lämpimästi <3



Outfit 8/ 2014

Lokakuun viiletessä ja kelin ollessa jo melkoisen kolea, palailin hetkeksi selailemaan arkistojeni kätköjen kesäisiä muistoja. Yllätyksekseni löysin unohtuneet asukuvat eräältä elokuiselta perjantailta jolloin kävimme illallisella kotikaupunkimme viihtyisässä kellariravintolassa. Nämä kuvat ovat otettu tosiaan iltasella ja voi tuota valon määrää...

 

Asusta mainittakoot sen verran että paita on takavuosien hankinta, yksi ehkä käytetyimmistä tekstiileistäni kautta aikojen. Hame, kengät ja "laukku" edustivat kuvaushetkellä uusia hankintojani. Harmikseni hame on jäänyt vähäiselle käytölle työmatkapyöräilyyn sopimattomana, mutta ehkäpä käyttökertoja kertyy vielä tuonnempana... Samoin on käynyt kenkien kanssa ja saattaa olla että ne päätyvätkin vielä etsimään uutta, hyvää kotia. Farkkutakki sen sijaan itselleni hieman naftina sai uuden kodin Tyttäreni vaatekaapista ja "laukku" on ollut kiitettävästi käytössä.

 

Hmm, hiukset ovat olleet tuolloin vielä valkkinutturalla; nyt hiukset lyhennettyinä saankin odotella vielä hetken paluuta valkkikampauksiin...

 

 

 

 

 

Farkkutakki & Hame/ H&M

Paita/ Massimo Dutti

Kengät/ Tommy Hilfiger

Laukku/ Marimekko, Aurinkolasit Burberry

 

Mitäs sanotte asukokonaisuudesta; toimiko? ;)

 

Mukavaa tiistaita kaikille <3

 

Ps .Samaan aikaan kun olin itse pukeutuneena ylle esitettyyn asukokonaisuuteen, Miehen ylle valikoitui seuraava asukokonaisuus.



Kadonneen motivaation metsästystä

Hei vaan ja arvaatkaas mitä? Opiskelumotivaatio on ollut vahvasti kateissa kunnes nyt juuri äsken, ihan hetki sitten, löysin opintotehtävien joukosta juuri sen artikkelin luettavakseni mikä tähän kohtaan kuuluikin tulla! Jotain valoa tunnelin päässä sentään...

 

Olen haaveillut jostain 1990-luvun puolesta välistä saakka siitä vaatehuoneesta, jota hallinnoisin ATK- avusteisesti. Homman nimi kaikessa utopistisuudessaan olisi se Clueless- elokuvassakin nähty  kerta kaikkiaan mainio avuväline. Se sellainen, jonka avulla saa vinkkiä siihen mitä pukea ylle milloinkin. Se reaaliaikainen vaatekaapin sisällön "hallinnoija", joka auttaa valitsemaan asukokonaisuuden tilanteeseen kuin tilanteeseen ilman epätoivoista vaatevaraston pöyhimistä ylösalaisin loputtomine sovitteluineen... Näytölle valitaan halutut vaatekaapin käyttökuosiset vaatekappaleet ja kokonaisuuden näkisin siinä oman mallivartalon päälle puettuna. Erilaisin asustein ja kampauksien kera stailattuna tietenkin... Valinnan ollessa valmis, kyseiset vaatteet ilmaantuisivat eteen napin painalluksella; helppoa vai mitä ;)

No, opiskeluihini liittyvä artikkeli ei suoranaisesti pureutunut tähän pieneen "haaveeseeni" mutta tärkeintä kai oli kuitenkin se, että sain taas tekemisen mielekkyyttä kouluhommiinkin? :)

 

Täysin alkuperäiseen aiheeseen sopimattomasti laitan näytille kuvia eilisestä metsäretkestä. Pimenevät illat luovat jo hieman haastetta kuvaamiseen, mutta eiköhän kuvista eilisen tunnelma paljastu :)

Rähjäistä koiraa, ruskaa, rappioromantiikkaa, inhorealismia. Syksyä, väsymistä, motivaatiopulaa. Onhan nämä kaikki kuitenkin vielä voitettavissa?

 

 

 

Kivaa tiistaita kaikille!