Laiska töitään luettelee sanotaan.
No, laiskana päätin viimeinkin kuvata DIY-kuukauden saldoa. Ideoiden kyllästämät aivoni saavat tämän tästä useita toteuttamisen arvoisia ideoita. Ikävää myöntää että nämä nerokkaat ideat jäävät liian usein toteuttamattomiksi hyvälle suunnitteluasteelle. Lieneekö vika siinä vielä tunnistamattomassa laiskuusgeenissä vai missä, siitä voisin ehkä kirjoittaa pidemmänkin tovin.
Itse asiaan ja DIY-tuotokseen sitten... Vanha rakkauteni virkkuukoukkuun sekä matonkuteeseen sai uutta potkua Äitini lahjoituksena saamastani valkoisesta jämäkudekerästä. Pieni määrä matonkudetta suorastaan huusi virkatuksi koriksi pääsemisen toivetta. Kotimme on kyllästetty jo aikaisemmilla luovuuden puuskillani tuotetuilla koreilla, mutta korejahan ei ole koskaan liikaa. Eihän? Ei ainakaan silloin jos ei kodissa satu olemaan ensimmäistäkään valkoista koria...
Ja niin, pitäähän joukkoon yksi pellavan väriä edustava yksilökin tehtailla ;)
Koreista koukkaan ihan toiseen ja vielä kolmanteenkin asiaan. Kävin aamulla mielenkiintoisen keskustelun Äitini kanssa kivun hoidosta ja siitä miten ja milloin sitä toteutetaan. Keskustelimme myös siitä kenen velvollisuus ja vastuu on huolehtia riittävä kivunhoidon toteutuminen silloin kun asianomainen ei enää itse pysty ilmaisemaan asiassa tahtoaan. Kävimme myös yksimielistä ajatusten vaihtoa riittämättömän kivunhoidon eettisestä ongelmatiikasta. Vaikeita juttuja sanon minä.
Olen saanut viettää lähes koko elämäni terveenä. Perusterve siis, näin voisi lukea potilasesitiedoissani. Harvoin sitä muistaakaan iloita vallitsevasta terveydentilastaan, elämässä kun tuntuu olevan usein NIIN paljon muita epäkohtia. Perusterve ihminen kärsii harvemmin jatkuvasta pitkittyneestä ja piinaavasta kivusta. Olen seurannut sivullisen roolissa ihmisten erilaisia kipuja. Pahimmat kivut ovat epäilemättä liittyneet erilaisiin syöpäsairauksiin. Hyvänä kakkosena mainitsisin havaitsemani ikääntyneiden ihmisten pitkittyneet kiputilat.
Toiveenani on herättää tällä pohdinnalla mietteitä siitä miten me yksilötasolla voisimme tukea sairastuneita kivuista kärsiviä henkilöitä taustasairaudesta riippumatta. Vaihtoehtoja on monia ja niistä löytyy varmasti jokaiselle sopiva ratkaisu. Harras toiveeni tässä kohtaa on tuoda julki ajatukseni siitä että sairastuneen läheisen kivun hoidon turvaaminen ON kivun rekisteröijän vastuulla silloin kun kivuista kärsijä ei enää syystä tai toisesta pysty itse kipua nimeämään. Riittävä kivun hoito pitäisi kirjata "joka miehen oikeuksiin", eikö vaan?
Miksi sitten otin esille kivun, kivun hoidon ja alla olevat kuvat? En pelkästään siksi että kyseinen ranneke eksyi ostoskoriini eilen ja siksi että se edustaa kevään muotia myötäilevää puuterista pastellisävyä. Rannekkeen sisälle on kätketty tärkeä sanoma. Ranneke muistuttaa yhteisestä taistelustamme naisten yleisintä syöpäsairautta rintasyöpää vastaan (Suomen Syöpärekisteri 2011). Toivon tästä pienestä ostoksestani kertyneen edes hieman roposia naisten rintasyöpätyöskentelyn hyväksi. Syöpiä vastaan voimme taistella. Tehdään se yhdessä.
Tällaisia juttuja pohdin tänään. Ei niin kivoja asioita, mutta valitettavan tosia juttuja monen ihmisen elämässä.
Vakavista aiheista palaillaan hieman iloisempiin aiheisiin ensi kerralla,
nyt moikkamoi ja
kivaa päivänjatkoa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti