Vähiin käy ennen kuin loppuu, nimittäin kultaakin kalliimmat vapaapäivät. Ensimmäisen vapaan, lauantain, sain viettää mukavissa merkeissä. Olin kotona perheen parissa, salapoliisintehtävissä (liittyy siihen aikaisemmin kertomaani tuolirakkauteen) sekä myöhäisellä kahvilaherkuttelulla kera Miehen. Illalla aloin voida jotenkin omituisesti. Nuo voinnin muutokset eivät olleet ainoastaan flunssan oireistoon sopivia vaivoja. Sairastuin ensimmäistä kertaa elämässäni varsin omalla kohdallani harvinaiseen, lähes ainutkertaiseen sairauteen. Ja mikä tuo basilisko sitten olikaan? Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön kun kerran aloitin eli kerrottakoot sitten: minulla on todennäköisesti autokuume! Pyh ja thyi, selkeä miesten sairaus!
Koin alkuvuodesta turmiollisen menetyksen. Autoni menehtyi äkillisesti. Autoni surullisesta kohtalosta kertoessani en saanut pelkästään empatiaa osakseni. Lähipiiristäni eräät nostivat tässä kohtaa terävät etusormensa pystyyn ja heristivät niitä nuhtelevaan sävyyn. Etusormea seurasi pienimuotoinen toruloru saatesanoin "mitä minä sanoin siitä öljyn vaihdon tärkeydestä?" ( moi Iskä, uskon Sinua seuraavan ikioman autoni kohdalla).
Olen joutunut hautaamaan elämäni aikana kaksi henkilöautoa. Voin ensimmäisen menetyksen yhteydessä olosuhteisiin nähden kohtalaisen hyvin. Nopeahko suruajan läpikäyminen oli tuolloin helpompaa vain sen vuoksi ettei yhtäjaksoinen autoilijan urani ehtinyt saavuttaa puolen vuoden ikää. Taannuin auton ratista fillarin selkään mukisematta.
Elämäni on monessa suhteessa onnellista, miellyttävää tai vähintäänkin siedettävää. Auton menetys on kuitenkin tehnyt joiltain osin elämästäni lähestulkoon helvetillistä. Ajelin viimeisimmällä ikiomalla autollani, tällä nyt haudatulla, seitsemän pitkää vuotta. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta auto palveli minua uskollisesti. Auton satunnaisen petturuuden taustalla oli jossain määrin anteeksiannettavia selityksiä kuten jarrujen osien hiipuminen sekä akun ikääntyminen. Nuo viat oli kuitenkin korjattavissa. Nyt, autottomana, omistan kaksi raadollista kyytiä. Apostolinkyydin ja fillarikyydin. Mikäs siinä, pääsen eteenpäin joka tapauksessa, mutta... Julmissa olosuhteissa fillarointi on epäinhimillistä! Minulla on siitä todisteena lauantai-iltana alkanut ja koko sunnuntain jatkunut työmatkapyöräilyn aiheuttama flunssa.
Miten sitten torjua jatkossa moista kärsimystä? No, helposti: siihen tarvitaan vain neljä kirjainta. Nimittäin A-U-T-O. Fyysinen flunssa aiheuttaa autokuumetta. Autokuumeen muoto voi olla merkiltään Ford ja malliltaan Ka. Löysin lauantai-iltani iloksi mieltäni ja kukkaroani ilahduttavan Kan. Surkea sunnuntaiaamu paljasti kuitenkin pikku-Kan saaneen jo uuden rakastavan kodin. Tämän tiedon saatuani flunssani paheni usealla pykälällä. En masentunut kuitenkaan lopullisesti vielä tuossa kohtaa. Ripeä nettiautokatsaus paljasti tarjolla olevan toisenkin kelpo yksilön. Mutta... Vedettiin jälleen vesiperä. Menetin kaksi Kata samana päivänä sillä seurauksella että sairastin loppupelissä pahaa flunssantapaista koko sunnuntain.
Maanantai. Uusi viikko ja uudet kujeet. Olen selvinnyt viikonlopusta ihmeen kaupalla lähes entiselleni. Sekundäärinen autokuume on lähes hälventynyt. Luovuin jopa entisen autoni kesärenkaista eräässä kaupanteossa. Pois autoasiat silmistä, pois ne mielestä. Siivosin, pyykkäsin ja järjestelin paikkoja hullun lailla aamu- ja keskipäivän. Oli tosin jo aikakin hieman hoitaa kotiaskareita pois päiväjärjestyksestä. Vieraat villakoirat olivat vallanneet kotimme ja pyykkikaapin ovi tarvitsi hieman ronskimman puoleista sulkutekniikkaa runsaan pyykkimäärän taltuttamiseksi sisäänsä. Autokuumetta, sitä viimeistä kitkeäkseni, en rustannut tähän Ka-kollaasia. Nappasin alla olevaan kollaasiin kuvia kodin yksityiskohdista.
Huomenna se sitten alkaa, nimittäin viimeiset rutistukset töissä ennen kahden viikon mittaista vuosilomaani. Olenkin jo jonkun tovin ollut loman tarpeessa. Ja nyt se sitten alkaa viimeinkin olla käsillä. Ihan uskomatonta, viimeinkin... Aloitamme loman vieton perjantaina erittäin mukavissa, meille ei niin jokapäiväisissä merkeissä. Siitä kirjoittelen toisen kerran, nyt toivottelen kaikille
hyvää alkanutta viikkoa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti