Dubain ollessa jo tapetilla useaan otteeseen, kirjoittelen vaihteeksi siitä mitä on tekeillä NYT täällä kotimaan kamaralla. Täältä siis pesee!
Suomalaisen blogitaivaan kirkkainten tähtien, aateliston ja kerman (rakkaalla lapsellahan on monta nimeä) kokoonnuttua huikeisiin gaalatilaisuuksiin Helsinkiin ja jääkiekkofanien pakkaannuttua aitioihinsa tilaamaan äänentoistojärjestelmiinsä seuraavalle päivälle vaimenninta, me pikkukaupungin tytöt, äiti ja tytär, oltiin varattu liput hieman toisenlaiseen gaalaan.
Varaamamme liput oikeuttivat pääsyn tilaisuuteen, joka vaati hieman panostusta työpäivän jälkeisen ryytyneen olemuksen kohentamiseen. Se miten omalta osaltani tällä kertaa onnistuin, niin siitä en ehkä saanut pisteitä kotiin, mutta mainittakoot että yritys oli kuitenkin hyvä. Tukka joutui tekemisiin pahimman viholliseni, suoristusraudan, kanssa ja joitain laineiden terävöittämää sotkunutturaa oli takaraivon ja niskan välimaastolle loihdittu. Naamakin sai korjailua osakseen, sillä vakiovarusteenani toimivat tummennetut silmänaluset ovat ainakin kuvien perusteella off-asennossa.
Aiempien kokemusteni pohjalta kyseinen menomme ei ehkä olisi vaatinut hamepukeutumista, mutta koska olin lähdössä kerrankin "ulos", puin ylleni takaa-aikojen hankintani, Henrin ja Maurin ulkoletistä kotoisin olevan pitsihamosen, sukkahousut ja ihan korkokengät (!). Laukkukokoelmasta ulkoilemaan pääsi yksilö, joka hiljattain sain varaosan sieltä suuren suuren hiekkalaatikon lähiöostoskeskuksen valikoimista.
Mies oli mukavalla tuulella, kuten aina; hän lähti muitta mutkitta auttamaan naisia(an) hädässä ja vastasi logistisisten ongelmien ratkaisemisesta. Ennen logistiikan toimeenpanoa me sitten hieman palattiin vanhaan pokkariaikaiseen harrastukseemme, nimittäin asukuvien ottoon. Peruspönötyskuvat menivät osaltani metsään, edelleen, ja voi morjens miksen minä niissä onnistu. I-K-I-N-Ä! ;)
Toimintakuvien onnistumisprosentti verrattuna peruspönötykseen näyttää olevan kohdallani suurempi. Näistä action-pätkistä puuttuu se kuvattavan terävä etusormi, jonka heristyksen saattelemana latelee kameran taakse ohjeita. Niitä ohjeita, jotka rajoittavat kuvaajan luovuutta. Mutta kas, etusormesta luovuttuani, otsalle on ilmestynyt boksereille ominaisia kurttuja?
Korkkarit ja hame, vallankin epätavallinen yhdistelmä ylläni, sai kaverikseen tuttua ja turvallista. Takki- ja huivivalinnat, prätkähenkinen kovistakki ja leohuivi, nuo pitkäaikaiset uskolliset ystäväni,
pelastivat asukokonaisuuden tätimielikuvalta hieman lähemmäs omalle mukavuusalueelleni.
Sain ilokseni tarttua kameraan minäkin. Kuvauskohteeksi pääsi perheemme naiskauneutta edustava tyttäreni. Kuvista tuli omasta mielestäni sen verran vilpittömiä ja kauniita että tavoistani poiketen ja tyttären luvalla sain julkaista ne täällä. Tyttären stailaus on hänen omaa käsialaansa.
Viimeisessä kuvassa esiintyvät lasiesineet pitävät sisällään "tervetulijaismaljat", alkoholittoman version ja sen toisen. Mainitsemattakin on kai selvää että illan drinkit jakaantuivat ikärajojen mukaan. Kuvassa Tytär vain auttoi äitiään vaativan kuvaustehtävän suorittamisessa. Ja niin, äitikin nautti seitsemältä ylös- juomaa alkumaljan jälkeen.
Niin me tytöt sitten lähdettiin ulkoilemaan. Minne me sitten oltiinkaan lähdössä, siitä lisää ensi kerralla!
Mukavaa sunnuntaita ihan kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti